Kuvakilpailu 2019

Valokuvakilpailu!

Täyttä elämää - mitä se sinun perheellesi tarkoittaa?

 

Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry:n visio on, että vammaisperheet voisivat elää täyttä elämää. Miltä se näyttäytyy vammaisperheestä katsottuna?

Pyysimme Facebook-sivuillamme lähettämään kuvia, joissa näkyy miten eri perheissä eletään täyttä elämää. 

Voittajat valitsee huippuvalokuvaaja Meeri Koutaniemi ja heille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kilpailuun sai osallistua 13.3.2019 saakka. Kuvat julkaistaan Jaatisen verkkosivuilla sekä Jaatisen sosiaalisen median kanavissa (Facebook + Instagram). Lisäksi parhaat kuvat tulostetaan ja kehystetään Jaatisen Majan seinälle.

Palkinnoksi voittaja ja kolme muuta parasta saavat joko valintansa mukaan kirjapalkinnon tai vapaalippuja SuperParkkiin.

Kuvia käytetään Jaatisen viestinnässä kertomaan, kuinka moninaista mutta täyttä elämää vammaisperheet Suomessa elävät erilaisista elämäntilanteistaan katsottuna.

 

Tuomas, 7, on jouluihminen. Hän rakastaa pelata Super Mario-peliä Nintendolla. Ikkunan heijastuksessa näkyy äitinsä ja pikkusiskonsa. "Meistä on kiva hassutella arki-iltoina yhdessä. Tuomaksen lempiväri on vihreä."
Mette-tyttö mellevänä käyttää tietokonetta etevämmin kuin äitinsä :)
Tummat lasit ettei häikäise, se on Metten "must" - juttu. Kuva: Päivi Kinnunen
Vappunaamiaisiin lähdössä. Kuva: Päivi Kinnunen
Eemil Nieminen on kohta 9 -vuotias, utelias, vilkas, nauravainen pojan vesseli. Hän syntyi ylläri downina, ja yllättää edelleen joka viikko perheensä asioilla ja tekemisillä.... pääsääntöisesti Eemeli jaksaa olla virtaa ja omaa tahtoa täynnä, vaikka puuduttava arki välillä voimille ottaakin. Kuvasta heijastuu Eemelin vilpitön ilo ja luonnollisuus! Kuva: Mirka Valtanen
Kuvaamani kuvat ovat sisarestani, 9-vuotiaasta down-tyttö Annasta. Valitsin nämä kuvat tähän kilpailuun, koska Annan positiivisuus on voimavara perheellemme. Kuva: Assi Pulkkinen
Annan huumorintaju, pelleily sekä nauru ovat ihailtavia asioita ja ne saavat ihmisen kuin ihmisen hyvälle tuulelle. Kuva: Assi Pulkkinen
Anna elää päivittäin täyttä elämää, mutta erityisesti näissä positiivisissa hetkissä on sitä jotain. Annan positiivisuus on voimavara ja auttaa myös koko perhettä elämään täyttä elämää arjen haasteiden keskellä. Kuva: Assi Pulkkinen
Sofia Tallinnassa kesällä 2018. Tallinna on Sofialle mieluinen matkakohde ja siellä käytiinkin viime vuonna kolme kertaa! Laivamatka ohjelmineen on aina jännittävä ja perillä odottaa seikkailu. Kuvassa näkyy myös Sofian suhtautuminen kaikkeen: ylitsevuotava ilo ja rakkaus. Kuva: Terhi Franssila
Sofia Amos Rexissä loppuvuodesta 2018 ja nautti täysin rinnoin näyttelystä. Kuvassa tyttö tanssahtelee väriloistossa. Kuva: Terhi Franssila
Sofia pikkuveljensä kanssa HopLopissa tammikuussa 2019. Älyllinen kehitysvamma tai alhainen lihasjäntevyys ei vie pois liikunnan riemua. Pomppiminen on parasta! Kuva: Terhi Franssila
Tässä kuvat pienestä Avasta jolla Rubenstein tauby syndrooma. Avalla vaikea kehitysvamma. Ylemmissä kuvissa Avan sormet oltiin leikattu, epämuodostumien takia, sekään ei tämän positiivisen pienen sisupussin menoa haitannut. Leikkeihein sekä sisällä että ulkona, oli päivittäin päästävä (umpikipseistä) huolimatta. Ava valaisee huoneen positiivisuudellaan ja ilollaan. Kuva: Elina Luukkonen
Jääräpäisyydellään ja periksiantamattomuudellaan Ava menee vaikka läpi harmaan kiven. Kuva: Elina Luukkonen
Ava tervehtii taputtamalla ja osaa muutamia tukiviittomia. Muuten Ava ei vielä tuota puhetta. Meillä eletään esteistä ja haasteista huolimatta melko normaalia elämää isosiskojen kanssa. Leikkauksia Avalla on vielä edessä. Mutta onneksi hän on muuten ollut terve. Ava sulattaa sydämen kuin sydämen. Niin paljon rakkautta ja hyvää hän on kaikille läheisilleen tuonut. Kuva: Elina Luukkonen
Syli ja rakkaus ei katso vammaa. Eikä vamma katso niitä. Aina on tärkeää halia. Kuva: Susanna Svartsjö
Meidän arkea. Kummitäti kylässä. Kuva: Susanna Svartsjö
Piipu ja Arno nauttivat kesästä ja lämmöstä. Kuva: Susanna Svartsjö
Kuvat ovat tyttärestäni Mayasta, hän on 8-vuotias (kuvien ottohetkellä 7-v) tyttö, jolla downin syndrooma. Kuva: Tiina Ikonen
”Maya on aivan tajuttoman upea tyttö. Toi mukanaan tarkoituksen ja onnen.” Kuva: Tiina Ikonen
Maya. Kuva: Tiina Ikonen
(Road trip, Portugal, Kesäkuu 2017. Tässä kuvassa ei ehkä hauskinta olekaan se mitä näkyy, vaan mitä ei näy. Veljekset pelaavat mielikuvitusjalkapalloa Lissabonin kujilla. Kuva: Jonna Niemi
Porto, Kesäkuu 2017. Lepohetki. Kuvassa on pysähtyneisyyttä ja rauhaa. Kuva: Jonna Niemi
Kotipihoilla. Vuosi 2017 vaihtuu seuraavaan perinteisesti naapuruston suuren ystäväjoukon seurassa, joiden kanssa arkea on jaettu vuosien ajan. Tunnelma oli tietysti iloinen. Tähän kuvaan liittyy kuitenkin luopumisen haikeutta, sillä vuonna 2018 muutimme Vancouveriin. Kuva: Jonna Niemi
Uiminen on ihan parasta! 15 vuoden tahkoamisen jälkeen opittu uimaan! Viivi ❤️❤️❤️
Kuva: Anna Vihervaara
Viivi uimassa! Kuva: Anna Vihervaara
Liise-Lotte ja Maija Karja-Lohjalta. Kuva: Jari Nordström
Vesan viiskymppisjuhlat 2013. Kuva: Jari Nordström
Pojilla on maailman paras isosisko jonka kanssa pidetään hauskaa! Reissataan aina kun mahdollista! Kuvassa Otto, Vilma ja Veikko. Kuva: Linda Leppänen

These photos of my family show life with Eicca, my special needs boy. Photo: Regina Casteleijn-Osorno
Eicca needs his space, he needs time and sometimes if you are lucky you catch him smile and you know we are going to be ok. Here we are in Belfast during hiihtoloma. Photo: Regina Casteleijn-Osorno
Eicca didn’t want to be in photos and he didn’t want to really be there, but he liked the water and boats and watched them go by ❤️❤️. Photo: Regina Casteleijn-Osorno
Nämä kolme kuvaa kuvaavat Aavaa ja meidän elämää. Elämme vuoristoradassa, mutta kun päästään huipulle edes hetkeksi, niin tuuletetaan. Kuva: Malla Laakso-Nyström
Aava elää vajaalla toimivista akuista (solujen energiatuotannon ongelmat) huolimatta täyttä elämää ja siitä voisi moni täysillä toimivilla akuilla elävä ottaa mallia! Kuva: Malla Laakso-Nyström
Jokaisessa näistä meidän kuvissa Aava (ja me ollaan) voitettu joku este ja nautittu siitä ❤️. Kuva: Malla Laakso-Nyström
Kuvassa ovat esikoisemme Eetu 21v. ja kuopuksemme Eeli 2v. Eetu syntyi terveenä ja jäi 5v. suojatiellä auton alle. Hän vammautui vaikeasti. Eetu nauttii sisarusten kanssa olemisesta.❤ Kuva: Mari Vehkalampi
Siellä se erityinen on ollut mukana menossa. Isoin apu "soluttautumisessa" on olleet sisarukset. Kuva: Outi Koivikko
Sisarusten kanssa. Kuva: Outi Koivikko
Visulahdessa. Kuva: Outi Koivikko
Paras hoitokoira kesällä. Parasta oli saada "taluttaa" ja heiluttaa remmiä ja komentaa koiraa eteenpäin! Ei sen niin väliä, vaikka ei oikein tiedä mitä sille koiralle pitäisi tehdä, mutta taas on hauskaa! Kuva: Jenni Arteli
Kesä, loma ja talli, mikä ihana yhtälö! Vielä vuosi sitten Kasper pelkäsi suunnattomasti eläimiä, mutta on nyt jotenkin löytänyt yhteyden niihin ja puhuu kovasti eläimistä. Siskon ja äitin lempipuuhaa on ratsastaminen, ja kyllähän se tallilla oleminen kundiltakin hetkittäin sujuu! Eteenpäin heppa ja paljon kikatusta perään! Kuva: Jenni Arteli
Hippokisojen mitali! Näkö-, kehitys-ja liikuntavammainen Kasper 4v ei ymmärtänyt kyllä mitä siellä tehdään, eikä palloakaan oikein osannut heittää, mutta hauskaa oli! Kuva: Jenni Arteli
Toivolle täysi elämä on saippuakuplat, keinuminen ja maissinaksut. Painekkeesta kuuluu "lisää saippuakuplia". Kuva: Ella Airas-Salminen
Toivo ei pysty vielä 3-vuotiaanakaan istumaan tai seisomaan eikä kävelemään. Se ei estä häntä pallottelemasta tai osallistumansa veljensä liikkatunnille. Tässä kuvassa hän on alle 1-vuotias ja pelaa isänsä kannattelemana jalkapalloa. Kuva: Ella Airas-Salminen
Toivo rakastaa kesää ja lämpöä - ja edesmennyttä pappaansa. Heillä oli hieno yhteys. Kuva: Ella Airas-Salminen
Rakas erityisemme Verner osallistuu kaikkeen tekemiseen perheemme arjessa. Niin maalla kuin kotonamme kaupungissa. Kuva: Sinikka Helenius
Aikuisen läsnäolo mahdollistaa uusien kokemusten kirjon ja Verner rakastaa kaikenlaista ulkoilmatoimintaa ympäri vuoden. Kuva: Sinikka Helenius
Lapsen ehdoilla on avain onnistuneeseen elämään vammoista huolimatta. Kuva: Sinikka Helenius