Petri Sarvamaa (Kok.)

"Yhdysvalloissa asuessani kiinnitin monta kertaa huomiota siihen, miten vammaiset otetaan huomioon työpaikkoja haettaessa tai rakennusten esteettömässä kulussa. Yhdysvalloissa laki on tiukka ja toki huimilla sakoilla sanktioitu, mutta joka ikiseen Starbucksin kahvilaan pääsee pyörätuolilla ja museoissa on opastus näkövammaisille. 

Suomessa olen läheltä seurannut Rovaniemeltä julkisuuteen ponnahtanutta hankintalakikeskustelua - saako vammaisen elämää siirrellä sen mukaan, missä vammaisen elämä tulee mahdollisimman halvaksi yhteiskunnalle. Ei saisi siirrellä, on minun kantani.

Monissa EU-maissa ei kilpailuteta vammaisten ihmisten palveluita. EU ei sitä myöskään pakota tekemään.

Vaaleissa jokaisen äänioikeutetun pitää saada äänestää ihmisoikeutta kunnioittavalla tavalla. Samalla tavalla pitää olla selvää se, että vammaisen tulee päästä esteettömästi vaalitilaisuuteen.

Suomessa harva työikäisistä vammaisista on palkkatyössä. Esimerkiksi Tanskassa, Saksassa ja Belgiassa vammaisten työllisyysaste on noin puolet.

Vammaiset on otettava nykyistä paremmin mukaan työelämään ja se on koko yhteiskunnan etu. Vammaisen työllistämiseen tulee tarjota houkuttimia, mutta niin, ettei vammaisista työntekijöistä tule yrityksiin jatkuvasti vaihtuvia ilmaisia harjoittelijoita. Tämän asian yhtenäistämiseksi tarvitaan EU-tason päätöksentekoa. Samoin pidän tärkenä sitä, että EU edellyttäisi jäsenvaltioita huolehtimaan eritoten vammaisten lasten tukipalveluista ja mahdollisuudesta osallistua yhteiskuntaan ja digiyhteiskuntaan tasaveroisena jäsenenä. 

Euroopan parlamentissa yksikin hyvin verkostoitunut meppi pystyy vaikuttamaan todella suuriin asioihin. Ja tässä pyydän vammaisjärjestöjen apua, teillä on asiantuntemus ja kokemus, kertokaa, mitä asiaa ajetaan. Ja ajetaan sitä!