Lapsen kuuluu olla oman tarinansa päähenkilö

Blogitekstissä Jaatisen toiminnanjohtaja Satu Mustonen pohtii, millaista tarinaa lapsuudesta kerromme ja yhdessä rakennamme. Onko lapsi oman elämänsä päähenkilö vai jääkö hän sivusta seuraajaksi, onko hän hyvis, pahis vai peräti supervoimia omaava sankari?

Kulta-aika lapsuuden on tunnettu ja monelle tuttu sanonta, joka on vakiintunut kielenkäyttöömme.  Käsitteenä se on latautunut ja siihen kytkeytyy paljon kulttuurisia kerrostumia. Lapsuutta määritellään koko ajan uudelleen tutkimustiedon, erilaisten säädöksien ja kasvatustrendien paineessa.

 

Lapsen oikeuksien viikolla on syytä pohtia, millaista tarinaa lapsuudesta tällä hetkellä kerromme ja yhdessä rakennamme. Onko lapsi tarinan päähenkilö vai sivusta seuraaja, hyvis, pahis tai peräti supervoimia omaava sankari? Lapsen saama tila ja oikeus on suoraan ihmiskuvakysymys: omat arvomme vahvasti määrittävät millaisella asenteella, ilmaisuilla ja käsitteillä väritämme lapsuuden kulttuurista kertomusta.

 

Lasten oikeuksien sopimus antaa raamin, jonka mukaan tulee toimia, ja meillä aikuisilla on vastuu, että kaikkien lasten kohdalla oikeudet toteutuvat. Ihmisoikeusperustaisuus tarkoittaa heikoimpien oikeuksien huomioimista ensin, ja lasten kohdalla se on lapsen edun ensisijaisuuden huomioimista. Päätöksenteossa sen tulisi johtaa lapsivaikutusten arvioinnin vakavasti ottamiseen ja lapsia koskevan tutkimustiedon tehokkaaseen hyödyntämiseen. Jokapäiväisissä kohtaamisissa se tarkoittaa itsemääräämisoikeuden tukemista ja osallisuuden mahdollistamista kaikille.

 

Tällä hetkellä valmistellaan kansallista lapsistrategiaa 2040.  Lapsistrategian valmistelussa ja sen tavoitteissa tulisi saada kaikkien lasten äänet kuuluviin. Lapsilla on oikeus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti, ja aikuisten on tarjottava tietoa lasten oikeuksista ymmärrettävästi ja saavutettavasti. Tieto on parhaassa tapauksessa kiinnostavaa ja osallisuutta tukevaa. Toiminnalliset keinot ja vaihtoehtoiset kommunikaatiomuodot on otettava käyttöön lasten kuulemisessa ja osallistamisessa. Tämä vaatii koulutusta lasten kuulemiseen ja yhdessä luovien keinojen käyttöönottoa.

 

Aikuisten asenne oikeuksiin, kuten myös yhtä lailla velvollisuuksiin, välittyy vahvasti ja siirtyy eteenpäin. On mahdollista näyttää, että mielipiteellä on väliä: halu osallistua ja vaikuttaa muuttaa aina jotakin, kun muutos konkretisoituu lapselle, se johtaa uusiin pyrkimyksiin osallistua ja vaikuttaa. Näköalojen tarjoaminen ja uusien juonen käänteiden mahdollistaminen on osa yhteistä tarinaa. Lapsuuden kulta-aika voi olla positiivisten vaikutusten kertautuva kehä: osallisuus on mahdollista, kun on mahdollisuuksia.

 

Satu Mustonen 
Toiminnanjohtaja

Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry