Ensimmäisellä tapaamiskerralla Topias ei ottanut puheterapeutti Soili Leppäseen kertaakaan katsekontaktia. Nykyisin Soilia vastassa hyväntuulinen ja vilkas poika, joka kiipeää heti eteisessä syliin. Vuorovaikutustaidot ovat edistyneet huimasti.

Erityisen hyviä ihmisiä: Topias ja Soili

Erityisen erinomainen puheterapeutti kohtaa, kuuntelee ja kulkee perheen rytmissä

Helteinen sää on hyydyttänyt Tampereen Hallilassa sijaitsevan kerrostaloasunnon lemmikit lojumaan lattioille. Topias Öster, 5, touhuaa niistä välittämättä pysähtyen hetkittäin seuraamaan lastenohjelmaa. Vieraaseen Topias suhtautuu ensin tyynen välinpitämättömästi, kunnes yhtäkkiä kiipeä syliin, kietoo kädet kaulan ympärille ja halaa tiukasti.

Näin ei ole ollut aina. Kolme vuotta sitten pelkkä katsekontakti toiseen ihmiseen tuntui valtavan vaikealta. Onneksi silloin Topiaksen ja hänen äitinsä Sari Kangasvierin elämään astui erityisen erinomainen ihminen, puheterapeutti Soili Leppänen.

“Soili on aivan mieletön tyyppi. Hän jaksaa hakea aina uusia ratkaisuja ja toimintamalleja juuri meidän arkeen sopivaksi. Hän on lisäksi auttanut myös erityisemme isoveljeä käsittelemään pikkuveljen erilaisuutta kun mikään muu taho ei ottanut koppia isoveljen huolesta ja surusta”, Sari Kangasvieri kertoo.

Topias ja Soili kohtasivat ensimmäisen kerran melkein kolme vuotta sitten. Silloin Soili työskenteli vielä Taysin lastenneurologian osastolla ja tuli kotikäynnille sairaanhoitajan kanssa Topiasta ja Saria tapaamaan.

“Silloin kun Soili tuli ensimmäisen kerran käymään, tuli sellainen olo että vihdoin ammattilainen, joka uskoo minua eikä vähättele”, Sari kertoo.

Ensimmäisellä tapaamiskerralla Topias ei ottanut Soiliin kertaakaan katsekontaktia. Nykyisin Soilia vastassa hyväntuulinen ja vilkas poika, joka kiipeää heti eteisessä syliin.

“On ollut ihan mieletöntä nähdä kuinka Topias on tullut kuorestaan esiin. Puheterapiassa sukellan Topiaksen maailmaan, niihin hetkiin ja tilanteisiin. Harjoitellaan sitten sitä mitä ne tilanteet tuovat tullessaan ja yritän tuoda vähän muutakin mukaan voimauttavan vuorovaikutuksen keinoin. Se on se juttu mikä kantaa ja toimii”, Soili kertoo.

Hetkiin tarttuminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että koska Topiaksella on terapia-aikaan tarve välipalalle, tällä hetkellä Soili ja Topias harjoittelevat kuvalla pyytämistä ja nyt erityisesti kuvaerottelua välipalaa hyödyntäen. 


Koko perhe kuntoutujana

Soili on työskennellyt puheterapeuttina 20 vuotta. Ammatinvalinta kirkastui lukion viimeisellä luokalla kun Soili oli tutustumiskäynnillä Oulun yliopistolla. Logopediassa yhdistyivät Soilia kiinnostaneet psykologia ja lääketiede ja suunta oli selvä.

“Soilista loistaa kilometrin päähän että hän on niin oikeassa ammatissa kuin vain voi olla”, Sari kertoo.

Soili ottaa myös koko perheen huomioon. Topiaksen 7-vuotias isoveli muistelee edelleen lämmöllä sitä, kun Soili vei hänet puistoretkelle tarjotakseen veljelle ammattilaisen näkökulmaa pikkuveljen autismin hyväksymiseen.

Soili sanookin, että on hyvin tärkeää että koko perhe tulee kuulluksi ja kohdatuksi, että ylipäänsä mennään eteenpäin ja käsitellään asioita perheen rytmissä.

“Koko perhehän on se kuntoutuja”, Soili muistuttaa.

“On ollut ihan mieletöntä nähdä kuinka Topias on tullut kuorestaan esiin. Puheterapiassa sukellan Topiaksen maailmaan, niihin hetkiin ja tilanteisiin”, puheterapeutti Soili Leppänen kertoo.

Läsnäoloa ja kuuntelemista

Kohtaaminen tarkoittaa Soilin mukaan läsnäoloa ja kuuntelemista.

“Perheet ovat arjen asiantuntijoita. Minä kuuntelen ja autan miettimään asioita eteenpäin yhdessä ideoiden. Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu - on hyvä miettiä lukujen suhteita. Vieraalla ihmisellä ei ole valmiita vastauksia joten on kuunneltava herkällä korvalla”, Soili sanoo.

Sari kertoo, että heittipä hän Soilille minkä tahansa arjen haasteen, niin ratkaisuja löytyy oli se sitten puheterapeutin ominta osaamisaluetta tai ei. Jos ideoita ei löydy heti, Soili palaa viestin välityksellä myöhemmin asiaan.

“Konkreettinen esimerkki tästä oli kun Sari kertoi että Topiaksen hampaiden pesu oli jatkuvaa taistelua. Ryhdyimme harjoittelemaan sitä terapiassa ja näytin kotona miten harjoittelu sujuu. Yhtenä kauniina päivänä Sari sitten kertoi että nyt se sujuu, poika istuu sohvalla suu auki ja antaa harjata”, Soili kertoo.

“En aiemmin tajunnut kuinka konkreettista apua puheterapeutti voi antaa ja kuinka ruohonjuuritasolta terapiassa lähdetään. Ei tankata ässää ja ärrää vaan otetaan ensin kontaktia. Ja esimerkiksi kuvien käyttö, Soili on opettanut senkin kädestä pitäen”, Sari kertoo.


Ilo löytyy arjen helpottamisesta

Puheterapeutin työn parhaita puolia ovat Soilin mukaan perheiden kohtaamiset, luottamuksen syntyminen ja se, kun näkee että työllään pystyy helpottamaan perheen arkea.

Työssä on toki myös haasteensa. Verkostojen rakentaminen ja tiedon siirtäminen esimerkiksi terapeutilta päiväkodin henkilökunnalle vaatii aikaa ja tilaa keskusteluille hektisen arjen keskellä. Ja tilatkin haastavat tekemistä. Esimerkiksi Topias kuormittuu metelistä ja kotona vuorovaikutus onkin vahvempaa kuin päiväkodissa.

“Se, missä tavataan, on valtavan tärkeää. Kotona perheen tarpeet nousevat eri tavalla esiin. Tarvetta on myös terapeutin ja vanhempien keskusteluille ilman lapsen läsnäolon aiheuttamia keskeytyksiä. Siksi Kelan myöntämillä ohjauskäynneillä on erityisen suuri merkitys”, Soili korostaa.

Sarin ja Topiaksen elämää erityisen erinomainen puheterapeutti on helpottanut monin tavoin.

“Joskus kotikäynnillä kun koko tämä arjen pakka hajosi käsiin todella kaoottisesti, hän jaksoi taputtaa rauhallisesti selkään ja auttoi keräämään langat takaisin käsiin kun en itse enää tiennyt mistä alkaisin laittamaan asioita järjestykseen. Varmasti sekin kertoo jo paljon, että Topiakselle ei tarvitse kuin näyttää puheterapeutin kuvaa niin hymy on korvissa. Toivottavasti saamme pitää hänet elämässämme vielä monta vuotta eteenpäin”, Sari kertoo.



Teksti ja kuvat:
Lissu Kiviniemi
Vammaisperheyhdistys Jaatinen ry

Julkaistu 17.6.2019