Jaatisen muistilista kuntoutussuunnitelman tekemiseen

YK:n Lapsen oikeuksien julistus (20.11.1959) edellyttää, että ”Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.”

Kuntoutus ei käsitteenä ole yksiselitteinen. Asiayhteydestä riippuen kuntoutus voi muodostaa joko laajan tai suppean osan siitä kokonaisuudesta, jonka erilaiset tukitoimet ja -muodot käsittävät. Päivähoidossa käytetään vaihtelevasti kuntoutusnimikettä erityisistä toimista, koulussa taas puhutaan erityispedagogiikasta ja opetus/oppimissuunnitelmista.
Tässä ei ole tarkoituksena puuttua nimistöön, vaan todeta, että perheen ja lapsen kannalta kokonaisuus on tärkeä. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus tarkoittaa tämän kokonaisuuden sujuvaa ja toimivaa organisointia, jonka puutetta oheinen kaavio kritisoi.

Kuntoutuksella tarkoitetaan yleensä toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään vajaakuntoisen tai vammaisen henkilön mahdollisimman hyvää omatoimista suoriutumista ja toimintakykyä. Aikuista kuntoutettaessa pyritään ensisijaisesti palauttamaan ongelmallinen tilanne ennalleen hänelle ominaiselle tasolle, mutta lasten kohdalla tilanne on paljon laajempi. Lapsen kehitystä tuetaan koko kasvuiän ajan ja tavoitteena on tuleva työ- ja toimintakyky. (Lastenneurologia, 1997, 594)

Lastenneurologiseen kuntoutukseen kuuluu seulonta, varhaiskuntoutus, kuntoutustutkimus, kuntoutussuunnitelman tekeminen ja toteuttaminen sekä seuranta. Lasten kuntoutus ei siis tarkoita pelkästään erityissairaanhoitoon liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta ja tutkimusta.

Sillä tarkoitetaan järjestäytynyttä, suunnitelmallista ja moniammatillista lasta kuntouttavaa toimintaa. Tämän toiminnan tulee tapahtua niin lähellä lapsen normaalia arkipäivää kuin mahdollista. Lastenneurologisen kuntoutuksen kriteerinä on, että (taulukko 13). Moniammatillinen yhteistyö on kaikissa vaiheissa tärkeää.

Kuntoutus voi olla lääkinnällistä, sosiaalista ja pedagogista ja kuntoutusprosessiin osallistuvat monet eri organisaatiot. Lääkinnällisellä kuntoutuksella tarkoitetaan lähinnä terveydenhoidon piirissä toteutettavien erilaisten terapioiden, kuten fysioterapian, puheterapian, psykoterapian ym. järjestämistä. Pedagogista kuntoutusta on kaikki se lasta kehittävä suunnitelmallinen toiminta, jota toteutetaan erilaisin koulu- ja opetusjärjestelyin lähinnä päivähoidossa ja koulussa (katso kappale 5.3.1). Sosiaalisen kuntoutuksen tehtävänä puolestaan on sopivan päivähoidon ym. olojen järjestäminen lapselle sekä valvoa niiden asiallista toteutumista. Kaikilla eri hallintokunnilla on omat tärkeät osa-alueensa kuntoutusprosessissa, mutta kokonaisuuden toimimisen kannalta yhteistyö on välttämätöntä. (Lasten neurologia, 1996, 469.)

Kuntoutus voi olla kasvatuksellista, lääkinnällistä, ammatillista tai sosiaalista.

Kuntoutuksen määritelmiä

Kuntoutuksen avulla sairauden tai vamman aiheuttamia haittoja jokapäiväiseen elämään voidaan monin tavoin korjata ja ehkäistä. Kuntoutus on monipuolista toimintaa sairastuneen tai vammautuneen henkilön työ- tai toimintakyvyn säilyttämiseksi, parantamiseksi sekä elämänlaadun kohentamiseksi. Lähde: Kela

Kuntoutus on lääkinnällisten, sosiaalisten, kasvatuksellisten ja ammatillisten toimenpiteiden koordinoitu kokonaisuus, jolla pyritään kohentamaan yksilön toimintakyky parhaalle mahdolliselle tasolle.Lähde: WHO 1969

Kuntoutus ei tähtää vain vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden valmentamiseen sopeutumaan ympäristöönsä, vaan se kohdistuu myös heidän välittömään ympäristöönsä ja koko yhteiskuntaan heidän sosiaalisen integraationsa edistämiseksi. Lähde: WHO 1981

Kuka tai mikä taho järjestää kuntoutusta ja kuka sen maksaa?

Kuntoutusta on tarjolla lakisääteisenä ja harkinnanvaraisena. Kuntoutuspalvelut ja -etuudet määräytyvät kuntoutuslainsäädännön perusteella.

Vastuu kuntoutuksen järjestämisestä jakautuu monelle eri taholle. Sosiaali- ja terveydenhuollolla, sosiaalivakuutuksella ja työhallinnolla on jokaisella omat kuntoutustehtävänsä. Lähde: Kuntoutusselonteko 2002 (STM:n julkaisuja 2002:6)

• Lakisääteinen kuntoutus voi olla järjestäjää erityisesti velvoittava, jolloin on järjestettävä palvelut kaikille, jotka täyttävät lain asettamat ehdot. Esim. Kelan järjestämä ammatillinen kuntoutus ja vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus, tapaturma- ja liikennevakuutuslain perusteella järjestettävä kuntoutus sekä eräät vammaispalvelut.
• Lakisääteisiä, mutta käytettävissä olevista voimavaroista riippuvia ovat edellä mainittuja vammaispalveluja lukuun ottamatta kaikki muu sosiaali- ja terveydenhuollon kuntoutus, peruskoulun erityisopetus, ammatillinen erityisopetus ja työhallinnon ammatillinen kuntoutus.

Mitä on hyvä kuntoutus?

Valitettavan usein perheet kokevat, että kuntoutus (ja muut tukitoimet) ovat puutteellisia ja hajanaisia.

Matti Koivikko ja Salla Sipari toteavat kirjassaan Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus (Vajaaliikkeisten Kunto ry 2006), että kuntoutuksen pirstaleisuus ja puutteellisuus eivät johdu kokonaan voimavarojen vähäisyydestä vaan että kyseessä on organisaation murrosvaihe. Palvelujärjestelmä on jättänyt perheille liikaa järjestämisvelvoitteita ja samaan aikaan tehnyt kuntoutuksen ja tukitoimien järjestämisestä vaikean myös itselleen. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus -kirja tarjoaa näkökulman kuntoutuksen uudenlaiseen järjestämiseen ja näiden epäkohtien korjaamiseen.

Kuntoutuspalvelut kootaan suunnitellusti kuntoutujan tarpeiden mukaan. Suunnittelussa otetaan huomioon käytettävissä olevat tiedot kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Kuntoutujan toimintakykyä arvioidaan, jotta löydettäisiin ne osa-alueet, joihin voidaan vaikuttaa. Palvelut kootaan yhteistyössä kuntoutujan, hänen omaistensa ja ammattilaisten kanssa. Dialogi (vuoropuhelu) on keskeinen työkalu toimintakykyä arvioitaessa ja kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa.

Kuntoutuminen on yksilöllinen kehitysprosessi, jonka tavoitteen asettaa kuntoutuja itse. Sen toteuttamisesta sovitaan asiakkaan ja kuntoutustyöntekijöiden yhteistyönä. Prosessi etenee useimmiten välitavoitteiden kautta. Toiminnan haaste on palveluiden ja yksilöllisten tavoitteiden suhde. Työssä tarvitaan eri toimijoiden ja vastuualueiden tuntemusta. Kuntoutuksen kulku on usein hauras, ellei sen etenemisestä erityisesti huolehdita; tämä on kuntoutustyöntekijöiden osaamisen ydintä.

Lähteet: Kuntoutuksen ulottuvuudet. Asko Suikkanen et al. 1995.
Kuntoutuksen perusteet. Aila Järvikoski & Kristiina Härkäpää. 2004.

Katso lisäksi alueella laadittuja kuntoutuksen toimintakäytäntöjä "Alueellisia käytäntöjä"-valikon kohdalta.

Laatija: Eeva Leino, kuntoutusylilääkäri, KYS

Mitä on lapsen hyvä kuntoutus?

Vajaaliikkeisten Kunto ry:n "Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus" -projektin tarkoituksena on ollut koota ne käytännön seikat, jotka ovat tärkeitä kuntoutuksen onnistumisen ja mahdollisimman hyvän lopputuloksen kannalta. Näin muodostuva kokonaisuus on perusteltu linjanveto siitä, miten edellä mainitut julistukset ja ajatussuunnat sovelletaan arkeen.

Lääkinnällisen kuntoutuksen palveluja ovat:
1) kuntoutumista ja kuntoutuspalveluja koskeva neuvonta ja ohjaus;
2) kuntoutustarvetta ja -mahdollisuuksia selvittävä tutkimus työ- ja toimintakyvyn arviointeineen ja työkokeiluineen;
3) fysioterapia, toimintaterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus, psykoterapia ja muut näihin rinnastettavat toimintakykyä parantavat ja ylläpitävät terapiat ja toimenpiteet;
4) apuvälinepalvelut, johon kuuluu apuvälineiden tarpeen määrittely, välineiden sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä välineiden huolto;
5) sopeutumisvalmennus, jolla tarkoitetaan kuntoutujan ja hänen omaistensa ohjausta ja valmentautumista sairastumisen tai vammautumisen jälkeisessä elämäntilanteessa;
6) edellä mainituista tarpeellisista toimenpiteistä koostuvat kuntoutusjaksot laitos- tai avohoidossa;
7) kuntoutusohjaus, jolla tarkoitetaan kuntoutujan ja hänen lähiyhteisönsä tukemista ja ohjausta sekä kuntoutujan toimintamahdollisuuksiin liittyvistä palveluista tiedottamista; sekä
8) muut näihin rinnastettavat palvelut

Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta 28.6.1991/1015