vinkit

Mikä voisi toimia koko teidän perheenne harrastuksena? Voisiko se olla vaikka...

Jaatisvinkkisivuilla löytyy tietoa näiden lisäksi myös uimisestä, retkeilystä, askartelusta, leikistä... Lue myös ne!

- muistathan lähettää oman vinkkisi koko perheen harrastukseksi! -

Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten huikea juttu voi olla KOKO PERHEEN YHTEINEN HARRASTUS, jossa: Kaikki (tai ainakin usea) perheenjäsenet ovat mukana Kaikki osallistuvat Kaikilla on oikeasti hauskaa.

		Parhaimmillaan koko perheen harrastus voi tuottaa... iloa ja hauskoja hetkiä onnistumisen tunnetta perheen yhteen kuuluvaisuuden tunnetta voimia onnellisuuden ja rakkauden tunteita ...

Me vammaisten lasten vanhemmat ja läheiset tiedämme, että koko vammaisperheen yhteistä harrastusta ei aina ole kovin helppoa löytää. Mutta se on kuitenkin mahdollista! Sen todistavat useiden perheiden kokemukset.

		Voi lähteä liikkeelle siitä, mikä harrastus olisi ainakin jonkun perheenjäsenen mielestä kivaa. Sitten vaan miettimään, onko muiden mahdollista jakaa se hänen kanssaan. Oikea koko perheen harrastus on tosiaankin KAIKKIEN mielestä kivaa, mutta jos joku perheenjäsen on aluksi vastahakoinen, ei kannata heti luovuttaa. Kokemuksen mukaan tuo vastahakoisin perheenjäsen saattaa pian olla innokkain koko joukosta...

Vammaisten lastemme osallistumiseen tarvitaan useinkin erityisjärjestelyjä ja/tai apuvälineitä - mutta sellaisia on ja niistä kannattaa ottaa selvää. Esimerkiksi kysymällä kavereilta, Malikkeesta, Soliasta, Jaatispostista... Ja tietenkin lukemalla, mitä vinkkejä muut perheet ovat tälle sivulle antaneet.

Lähetä Sinäkin teidän perheenne vinkit muiden iloksi!

KESÄHARRASTUKSIA

Pyöräily

Perhe on löytänyt yhteisen harrastuksen pyöräilystä (Jaatisposti 22.6.2006):

"Ajattelin nyt kertoa meiden kesäharrastuksesta. Meidän perhe on nimittäin tänä kesänä alkanut pyöräillä. Kuopus (1,5 v "erityinen") istuu äidin takana turvaistuimessa ja 4- v "tavis" polkee isän pyörän jatkeena olevassa Trekin peräpyörässä. Peräpyörähän on ohjaustangon, polkimet + yhden renkaan sisältävä kokonaisuus, joka näyttää aikuisen pyörään kiinnitettynä ihan tandempyörältä.

Kuvassa Kenguru-vuokraamon Tony Cross -peräpyörä

Pyöräillessä on monesti tullut mieleen, että peräpyörä saattaa olla meillä erittäin käyttökelpoinen kuopuksenkin kasvettua pyöräilyikään. Lapsen täytyy tietysti osata säilyttää tasapaino satulassa ja polkeakin lapsi voi vähän aikuisen avuksi, mutta ohjauksesta (ja jarrutuksista;-) ) huolehtii vanhempi yksinään. Muistaakseni peräpyörä maksoi n.250 euroa, joten hintakin on kohtuullinen moneen muuhun harrastukseen nähden, varsinkin kun peräpyörää voi säätää eli käyttöikä on useita vuosia eli todella isotkin lapset voivat polkea peräpyörää."

Tarkkuussuunnistus

Tarkkuussuunnistus on liikuntaesteetöntä suunnistamista. Tarkkuussuunnistuksessa liikutaan metsässä hyväpohjaisilla kulku-urilla, jotta siihen voi osallistua pyörätuolilla. Osallistua voi siis myös lastenrattaiden kanssa! Tekniikka on suurinpiirtein seuraavanlainen: Tarkkuussuunnistaja etsii ensin karttaan merkityn katselutolpan, jolta käsin hän koettaa valita maastoon laitetuista rastilipuista sen, joka on merkitty karttaan. Kuulostiko monimutkaiselta? Alla olevien kuvien avulla asia havainnollistuu varmasti paremmin. Kuvat ovat Tampereen apuvälinemessuilta (2005), jonka Liikuntamaassa tarkkuussuunnistusta oli mahdollisuus kokeilla metsäiseen maastoon rakennettujen rastien avulla.

Tarkkuussuunnistaja saa liikkua vapaasti sellaisissa paikoissa, johon pyörätuolilla pääsee eli käytännössä poluilla ja teillä. Tarkkuussuunnistaja suunnistaa kartan avulla *numeroidulle katselutolpalle* (kuvissa numerot 1 ja 2). Katselutolpalta käsin tarkkuussuunnistaja valitsee 3-5 vaihtoehdosta *rastilipun* (kuvissa oranssi-valkoiset liput), joka sijaitsee karttaan merkityllä paikalla. Kuvien rasteilla vaihtoehtoja on 3. Tässä harjoitetaan kartanlukutaitoa!

Karttamerkinnän lisäksi rastilipun sijainnista maastossa voidaan antaa myös vihjeitä. Esimerkiksi katselutolpalta 2 tarkkuussuunnistaja nimeää rastin, joka "sijaitsee risukon lounaisreunassa".

Jalkaisin suunnistusta harrastavat ovat kuulemamme mukaan keksineet harrastaa tarkkuussuunnistusta, koska sen avulla voi harjoittaa kartanlukutaitoaan. Voisiko tarkkuussuunnistus olla koko perheen harrastus? Yhteinen retki, metsässä liikkumista, jännää rastien etsimistä...??? Tarkkuussuunnistus voidaan nimittäin suunnitella helpoksi tai vaikeaksi, esimerkiksi lapsille (ja aloittelijoille...) voisi vallan mainiosti laittaa omat, helpommat rastit. Lisää tarkkuussuunnistuksesta voit lukea Suomen Suunnistusliiton sivuilta lajiesittelystä.

TALVIHARRASTUKSIA

Laskettelu

Lasketteluun on tarjolla monenlaisia apuvälineitä niin "kelkkalaskettelijalle"...

...kuin "pystylaskettelijoille" (suksien päällä seisovalle laskettelijalle).

Laskettelun apuvälineitä on mahdollista vuokrata, mutta jotta niitä voi käyttää, tarvitaan käyttöopastusta.

Kuulostaapa monimutkaiselta! Miten laskettelusta voi oikein tulla vammaisperheen yhteinen harrastus?

Menkää mukaan Malikkeen tai muun järjestäjän laskettelutapahtumaan, sieltä on helppo ja hauska aloittaa.

Tai varaa yksityistunti soveltavan alppihiihdon opettajalta, joita löytyy eri puolilta Suomea.

Luettelo opettajista ja hiihtokeskuksista, joista voi vuokrata hiihdon apuvälineitä löytyy sivulta www.ski.fi/soveltava_alppihiihto

Ja kun olette oppineet käyttämään laskettelun apuvälinettä itse, voitte vuokrata välineen ja painua mäkeen ilman opettajaa. Huom. Jos perheessä on - erityislapsen lisäksi - muu perheenjäsen, joka ei osaa lasketella, tämän voi olla hyödyllistä ottaa omia laskettelutunteja (ks. kertomus alla).

Vammaisperheiden kokemuksiin eri laskettelurinteiltä voit tutustua retkeily- ja matkailusivulla.

Kertomus siitä, miten eräästä Jaatisperheestä tuli "Laskettelua Harrastava Perhe", vaikka se ei ollut helppoa (Jaatisposti 17.3.2006):

"Perheestämme ei tullut "laskettelua harrastava perhe" helposti eikä nopeasti. Ilman ulkopuolista apua se ei olisi toteutunut koskaan. Lapsemme ei osaa liikkua itsenäisesti lainkaan, mutta kiitos Malikkeen järjestämien talviliikuntatapahtumien, tutustuimme kelkkalasketteluun jo vuosia sitten. Pikku pirpanamme (silloin ehkä 3-v.) pääsi laskettelemaan hiihdonopettajien viemänä - ja voi sitä iloa! Sen jälkeen olemme hakeutuneet joka vuosi johonkin kelkkalaskettelutapahtumaan, jossa joku taitava kelkkalaskettelija lasketti lasta. Perheen isä (entuudestaan laskettelija), pani innoissaan sukset jalkaansa ja lähti mukaan mäkeen. Perheen äiti (entuudestaan laskettelu- ja erityisesti hissipelkoinen, lasketellut nuorena ainoastaan sosiaalisesta painostuksesta, eikä koskaan oikeasti ollut oppinut ko. taitoa) sai aina jollain konstilla livettyä suksilta paeten esim. kahvilaan odottelemaan. - Lapsella oli hauskaa, mutta tätä järjestelyä ei vielä voinut varsinaisesti kutsua perheen yhteiseksi harrastukseksi.

Tänä talvena tapahtui muutos. Hiihtolomalla perheen isä ilmoitti, että nyt hän on oppinsa saanut ja voi laskettaa lasta kelkassa itsenäisesti. Pani toimeksi, varasi Messilän hiihtokoulusta Biski-laskettelukelkan lapselle - ja voitteko kuvitella, hiihtokoulusta hiihdonopettajan perheen äidille. Siinä eivät vastustelut auttaneet, vaan mäkeen jouduttiin, koko perhe. Ja ihme tapahtui. Hiihdonopettaja oli todellinen herrasmies, joka opasti perheen vapisevan äitiparan mäkeen ja hiihtohisseihin, kädestä pitäen (terveisiä vaan Paavolle Messilään!). Kyllä äitiä harmitti, ettei ollut aikaisemmin älynnyt mennä hiihtokouluun... Näiden parin viikon aikana perheemme on käynyt jo kolmasti mäessä - ja kaikki ovat lasketelleet. Upeaa on ollut! Koko perheellä."